Aika hauska, miten pieni musta penska saa koko koira lauman sekaisin. :-D

Jatsi viettää aika paljon aikaansa Jennin huoneessa murjottaen. Se ei oikein tohdi penskaa komentaa ja pentuhan tietysti on aina Jatsin kauluksessa hampailla kiinni, kun vain mahdollista. Jatsi mullistelee hankalan näköisenä ja sitten painuu Jennin sängyn alle piiloon. Eiköhän tuo nuori neitikin opi vielä komentamaan, jos pentu alkaa käymään hermoille. Ihan hyväksi on sillekin tämä Konsonantin visiitti.
(Nyt löytyi Jatsistakin sen verran pontta, että se uskalsi komentaa riekkuvaa penskaa ja sehän tepsi heti. Konsonantti ymmärsi heti yskän ja jätti neitokaisen rauhaan) :-)

Missi teki heti alussa selväksi, että sen kuonolle ei muuten hypitä ja Konsonantti on suosiolla jättänyt mamman ihan rauhaan. Joskus pentu nuoleskelee äitinsä suupieliä, mutta hamapailla ei tohdi äitiään koetella.

Siru muori murahtaa, jos penska tulee liian lähelle. Sitä ei näytä Konsonantti oikein ottavan tosissaan. :-D Pennun ryökäle alkaa mummua haukkumaan ja Siru katselee hankalan näköisenä ja lopulta vaihtaa paikkaa. Sirussa on se hyvä puoli, että se ei varmasti koskaan pure ketään, niin ei ole pelkoa, vaikka se välillä vähän murahteleekin.

Jussi sitten.. On se mamo jätkä.. :-D Pentu hyppii ihan surutta ukon kuonolle ja ukko väistelee parhaansa mukaan. Minä saan osakseni syyttäviä katseita. Eilen Jussi jopa murahti ja pentu jätti sen ihan heti rauhaan.

Penska on tuonut paljon vipinää tähän mökkiin. Virtaa piisaa kuin pienessä pitäjässä, aika paljon penska leikkii itsekseen lelujensa kanssa. Jussin possu on Konsonantin suosikki. Olen välillä ottanut possun pois, kun se lelu pitää niin ärsyttävää ääntä. Jo on joku sitten paha äänisen lelun keksinyt.

Nyt kun olen muutaman päivän tuota pientä mustaa katsellut, olen tullut siihen tulokseen, että sehän on melkoisen kaunis pentu. Siitä tulee vielä komea mies. :-)